Työergonomia

Galenoksessa pääsin juuri lukemasta kyseisen kappaleen ja kohta siirryn hermoston ihmeelliseen maailmaan. Sitä ennen kuitenkin perehdytään työergonomiaan. Viime aikoina olen itsekin saanut (joutunut) siihen kiinnittämään huomiota, sillä osa-aikainen työaikani muuttui kokopäiväiseksi( jee, se tietää nimittäin myös enemmän liksaa :D 

Jo työttömänä ollessani olin kova kuluttamaan tietokonetta ja penkkiä ( vanhaa koulutuolia). Saatoin istua jopa neljä tuntia putkeen ilman minkäänlaista taukoa. Se kyllä tuntui jaloissa ja pakaroissakin, mutta internetin ihmeellinen maailma houkutteli.

Seurauksena tästä oli monesti jäykistynyt selkä ja kankeat jalat. Nykyään kun yritän istua selkäsuorana, se onnistuu hetken aikaa ja sitten jonkin ajan kulutta huomaan istuvani taas huonossa kumaraisessa asennossa. Jotenkin sitä vaan palaa siihen huonoon asentoon (tottumuksestako?) Selkälihakset eivätkä vatsalihakset ole minulla mitkään hyvät, joten kun yritän istua oikeassa asennossa lihakset väsyvät ja palaan vanhaan asentoon huomaamattani. Tässä on siis yksi kehittämiskohde kuntosalille.  

Työtuolilla pystyy vaikuttamaan noihin oireisiin. Parhaaksi selälle ja koko selkärangan asennolle on suositeltu satulatuolia. Sitä pystyy säätämään istujan omien mittojen mukaisesti ja asento siinä on sellainen, että jalkojen kulma on suurempi kuin tavallisessa tuolissa istuttaessa. Tällöin välilevyjen aineenvaihdunta ja jalkojen nestevirtaus on parempaa. Itse olen muutamaan otteeseen päässyt kokeilemaan satulatuolia. Alkuun sillä oli hyvä istua mutta koska tuoli aktivoi eri lihaksia, nämä lihakset kipeytyivät helposti. Tässä pitäisikin olla pitkäjänteinen ja pikku hiljaa istua pitempiä aikoja satulatuolilla jotta selän lihakset tottuvat siihen. Satulatuoli on varmasti hyvä ratkaisu jokaiselle joka tekee pitkää päivää näytön edessä.

Toinen asia joka paistaa läpi päätetyöskentelyssä on hartioiden ja niskan asennot. Joskus nimittäin huomaan jännittäväni hartioita, ihan huomaamattani taas. Toisinaan taas huomaan niskani venyvän eteenpäin ikään kuin en muka näkisi ruudulla olevaa tekstiä tarkasti. Hartiat ja niska ovat säännöllisesti tukossa enkä minä saa itseäni venyttelemään. Pöh..sen siitä saa kun itselleen hallaa tekee. 

Valaistus on yksi tärkeimmistä tekijöistä päätetyötä tekevälle. Heijastuksia ei saa olla eikä taas toisaalta liian vähän valoa. 500-1000 luksiahan se oli ohjesääntönä. Mutta mistäpäs sen tavallinen työläinen lampun luksimääriä tietää? Kaikkeen nimittäin tottuu, myös huonoon työvaloon.  

Työterveyslaitos neuvoo valaistuksen voimakkuuden ja tasaisuuden suhteen siten, että yleisvalaistus on mukavan tasaista ( ei liiallisia varjoja), valaistus ei saa välkkyä, vaaralliset paikat erottuvat ympäristöstä, työtaso on vaaleansävyinen ( ei valkoinen) ja kiiltämätön. Ja lopuksi, jos haluaa tarkastaa työtilansa luksimäärän, kannattaa pyytää alan ammattilainen tekemään valaistuksen mittaamisen ja arvioinnin. 

(kuvat lainattuja)