Pääsykoe

Edellisenä päivänä saavuin Kuopioon pitkän työpäivän jälkeen. Ensimmäinen ja tärkein asia Kuopiossa oli TietoTeknia rakennuksen löytäminen missä koe järjestettiin. Oli aivan mieletön fiilis nähdä rakennuksen ovessa lappu - Pääsykoe Hammaslääketiede. Sen verran hektinen päivä oli kyseessä, että en päässyt nukkumaan kuin vasta yhden aikaan yöllä.

Aamulla piti herätä kuudelta jotta ehti aamupalalle seitsemään ja siitä sitten jännittämään kokeen alkamista itse paikan päälle. Hienosti toimi järjestelyt ja opasteita oli tarpeeksi. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän kun pääsimme luokkaan. Käytännön asioista sen verran, että reput piti jättää luokan eteen ja ainoastaan eväät, kirjoitusvälineet ja henkilötodistuksen sai ottaa omalle paikalle joka osoitettiin. Minä olin mukavalla paikalla takarivissä.

Ennen papereiden kääntämistä kävimme läpi käytännön asioista kuten milloin saa lähteä aikaisintaan kokeesta jne. Heti kun kello löi yhdeksän, käänsimme laput ja saimme ohjeeksi liimata saamamme nimitarralaput jokaiselle kokeen sivulle. Meistä pidettiin siis hyvää huolta silläkin saralla, sillä valvova henkilökunta oli oikein positiivista ja leppoisan tuntuista porukkaa.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana selasin kokeen läpi ja katsoin miltä se tunnetti. Järkytystä ei tullut mutta heti ajattelin että aika tyhjän paperin saan viedä takaisin. Tehtäviä oli 16 kpl, jossa pääpaino oli fysiikassa ja kemiassa. Biologiasta ei ollut kuin neljä tehtävää; naisten kuukautiskiertoa käsittelevät kysymykset, tekstikappaleen täydentäminen puuttuvilla sanoilla, otsonista kertomista ja kokeessa olevan kuvan numeroitujen rakenteiden nimeäminen ja tehtävät. Tuo kuva on vieläkin arvoitus, sillä en ole saanut selville mitä kuva esittää.  Heti alkuun oli pitkä aineistotehtävä jonka vastaukset laitettiin erilliselle optiselle lomakkeelle. Tämän tekemiseen minulla meni kaksi tuntia. Loppuajan käytin niihin tehtäviin joihin osasin vastata. Tuossa huomasin kuinka laskurutiinin puuttuminen oli piiiitkä miinusasia. Kemiasta en muistanut kuin helpot ja yksinkertaiset kaavat, mutta niitä ei kokeessa tarvinnut paljoa käyttää. Kokeen jälkeen oli helpottunut olo. Ei tarvitse enää lukea tai tuntea syyllisyyttä siitä ettei ehdi lukea.  Pers’tuntumalta voin sanoa etteivät ovet aukea syksyllä, mutta tuolla osaamisella ei vielä tarvitsekaan.  Tapahtumasta jäi kaikin puolin positiivinen fiilis ja rupesin jo mielessäni suunnittelemaan ensi kevään mahdollista etenemissuunnitelmaani. Ensin pidän kuitenkin kesän taukoa tästä asiasta.  

Lähtölaskenta alkaa

Siis  A P U V A . Voiko tosiaan huomenna olla Se päivä? Tätä on odotettu melkein vuosi.. huh huh. Täytyy tunnustaa, että minua jännittää jo etukäteen vaikka mitään jännittämistä tässä ei periaatteessa ole. Minun maatani ei kaada vaikka en pääsisikään tänä vuonna koulun penkille. Hienoa se tosin olisi, mutta on vain niin arveluttava olo oman osaamiseni kanssa. Vasta sitten kun palautan kokeen voin joko huokaista helpotuksesta tai pyyhkiä hikeä otsalta ( luultavasti molempia).  

Työn teosta ei tahdo tulla mitään kun mielessä pyörii pakkaamiset, pitäisi ehtiä vielä kertaamaan ja muistaa monta asiaa ennen huomista.  

Katsotaanpa sitten huomenna uudet mietteet. Adios!

Olipa kerran elämä ja vähän muuta

Kerrassaan pelottavaa ajatella, että pääsykokeisiin on enää 11 päivää..Siis 11 päivää. Mihin tämä aika on mennyt? Tai no, minun tapauksessani  se on mennyt enemmän työmaalla kuin kirjojen parissa.  Jotkut työpäivät ovat venyneet viimeisten neljän viikon aikana 9-10 tuntisiksi ja olen huomannut stressaavani useammasta asiasta. Päällimmäisenä niistä on juuri pääsykoe. Männä viikolla olin muutamaan otteeseen ulkotöissä koko päivän (kuten eilenkin)  ja meidän leveysasteilla ei mistään lämpimästä säästä ole ollut kyllä tietoakaan. Vaikka vaatetta olikin lämpimästi päällä, ei se paljoa loppuajasta auttanut kun työ ei ollut mitenkään liikuntapainotteista vaan seisomista ja paikallaan oloa. Sen ja stressaavan olon myötä vilustutin itseni. Olenkin vähän pelännyt sairastumista koko viikon, sillä usein kun olen tulossa kipeäksi huuleni kuivuvat kovasti ja vatsassani tuntuu erilaiselle.

Tämä päivä on ollut aikalailla matalapaineista ja olen tehnyt vain pakolliset asiat. Eipä sitä muuta olisi jaksanutkaan. Vaikka ulkona näyttä aurinko paistavan ja lämpötilat hipovat + 18 astetta, minä hytisen sisällä. Lämpöä on noussut parissa tunnissa yli 37 asteen. Pitää aamulla seurata tilannetta, sillä minulla alkaisi heti 7:ltä harjoittelu uudessa työpaikassa ja olisi todella kurjaa ilmoittaa, etten voi tulla kipeän olon vuoksi. Eilen otin muutaman kuuman rommin ja inkiväärijuomaani mutta ei niillä tautia saanut selätettyä. Kurkku on edelleen kipeä ja yskä meinaa vaivata. 

Kuten mainittu lukemiset ovat jääneet harmittavan vähiin, mutta se aika joka on jäänyt, olen yrittänyt käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi.  Pääsykokeita selatessani huomasin, etteivät kaikki asiat olekaan täysin hepreaa kuten oli vielä alku vuodesta.  Jotain on siis tapahtunut.

Useampana päivänä kun voimat eivät ole riittäneet minkään aineen lukemiseen, olen laittanut pyörimään olipa kerran elämä- sarjan ja katsellut sitä.  Mikäpäs sen mukavampaa ja viihdyttävää oppimista.  

Pääsykoekuulumisia ja muuta elämää siinä sivussa

Kesä tulee vauhdilla ja yksi kesän merkkihän on leskenlehdet ja muut kevään kukkaset. Toinen hyvä merkki on renkaiden vaihto. Minäkin vaihdoin viikko sitten kesätassut alle.

  

Ajattelin, että kunhan tuo tavaroiden vieminen loppuu työmaalla, niin rupean tekemään työmatkat polkupyörällä. Työmatkaa kun ei kerry kuin kilometri. Muutenkin täytyy polkaista käyntiin pyöräilykausi ja harjoitella syksyn mahdollista koitosta varten, joka muuten on 60km matka.

Viime vuonna pyöräilyt jäi harmittavan vähälle, mutta sitä edellisenä kesänä pyöräilin yli 300km. Tein viikossa jopa muutamia 30km lenkkejä mutta myös lyhyempiä 10-20 km lenkkejä. Niihin aikoihin olin muuten hyvässä kunnossa ( ei ollunna ryllykkää).

Oma Tunturi  X220

Pyöräily on muutenkin mun laji. Hommasin 5-6 vuotta sitten itselleni hybdiripyörän josta olen tykännyt valtavasti.  Myös kunnollinen pyöräilykypärä minulta löytyy. Vielä pitäisi hommata kunnon pyöräilyasut

 ( pehmustetut pyöräilyhousut ja t-paita sekä aurinkolasit). 

Pääsykokeet jylläävät mielessä niin valveilla kuin unissakin. Unessa olen milloin tekemässä pääsykoetta jossa aika loppuu yllättäen kesken tai milloin olen ”yliopistolla” valkotakki päällä tekemässä jotain tehtäviä. Mieli on kerrassaan ihmeellinen. Varsinkin minun tapauksessani jopa kannustava. Muutama viikko sitten ajattelin nimittäin lyödä hanskat tiskiin, koska olen aikataulusta myöhässä, enkä ole ehtinyt lukea kaikkea mitä tähän mennessä olisi pitänyt. Mielessä pyörii niin paljon muitakin asioita ja olisi ollut niin HELPPOA luovuttaa, mutta mieli/ ego ( mikä se nyt onkaan) olikin toista mieltä.

Näin nimittäin unta jossa yliopistolla oleva opettaja tai tutor kannusti minua jatkamaan. Hän sanoi että –Älä luovuta. Sinä olet nopea oppimaan asioita.  Jotenka tuon unen myötä en luovuta, vaan taistelen loppuun saakka kävi miten kävi. Lukemisen suhteen vaihdoin toisen taktiikan ja improvisoin loppulukemisen. Yritän järkeillä mitä kokeessa mahdollisesti voisi olla koska kaikkea sitä tietomäärää ei siihen voi ympätä. Vaikka en onnistuisi tänä vuonna, olen siitä huolimatta ylittänyt itseni ja nähnyt minkälainen koetilanne on. Siinähän on voittoa kerrakseen.

Työsuojelu

Näin kesän kynnyksellä ( ajatelkaa, kyllä se kesä sieltä pikku hiljaa tulee..) ajattelin valoittaa tärkeistä asioista työpaikalla. Monella teistä saattaa olla ensimmäinen kesätyö tulevalle kesälle tai töiden aloittaminen pitkän tauon jälkeen.

Työssä käyvänä olen päässyt tutustumaan erilaisin työpaikkoihin ( niiden hyviin ja huonoihin puoliin). Työpaikkahaastatteluissa tietenkin hehkutetaan työpaikkaa mutta ei välttämättä kerrota pinnan alla kyteviä asioita jotka ehkä saattaisivat vaikuttaa henkilökemioihin tai ei kerrota suoraan palkkausta vaan sitten kun työsopimuksen allekirjoittamisen hetki koittaa huomaakin tulleensa huiputetuksi.

Aina ei työnhakijat osaa kysyä työnantajalta työn ilmapiiriin liittyviä kysymyksiä, varsinkaan jos kyseessä on ensimmäisiä työpaikkoja. Muutamissa haastatteluissa käyneenä osaan ottaa nyt tämän asian huomioon, koska olen huomannut sen tärkeyden. Huomaan, että välttämättä esimiehet eivät osaa vastata tarkemmin kysymykseen työpaikan ilmapiiristä vaan antavat yleismaallisen vastauksen tyyliin ” Hyvin kaikki tulevat toimeen keskenään” tai sitten vastaavat kysymykseeni kysymyksellä. Noista epämääräisistä vastauksista voi tieten päätellä että joko esimies ei ole tietoinen työpaikan ilmapiiristä tai sitten se on huono.  Poikkeuksena voin kertoa, että yhdessä naisvaltaisessa työpaikassa HR ( henkilöstöasioista vastaava) kertoi työpaikalla vallinneesta eripurasta/ huonosta henkilökemiasta joka oli käsitelty henkilökunnan kanssa kesken. Siitä huolimatta huomasin tiettyjen ihmisten väliset työskentelysuhteet olevan viileät.

Melkeinpä jokaisen työntekijän kuuluisi saada tietää sekä itsensä että työnantajan oikeudet ja velvollisuudet. Tärkeimmät näistä ovat

-         työajat

-         työtehtävät ja tehtäväkenttä

-         ylityömenettelyt

-         sairauspoissaolot ja terveystarkastusasiat

-         vuosiloman määräytyminen

-         työhön perehdytys ja työtuki

-         palkkaus ja lomarahat

-         sekä lähin työsuojeluhenkilö.  

Olen joutunut huomaamaan, että monessa paikassa poljetaan työntekijän työssä jaksamista teettämällä liikaa töitä sillä verukkeella, että yrityksellä ei ole varaa tai resursseja palkata lisää työvoimaa. Säästö muuttuu ennen pitkää paljon kalliimmaksi kuin mitä alun perin uuden työntekijän palkkaus olisi maksanut.