Raskausviikot 33-37

Kevään lähestyessä lisääntyivät myös neuvollassa käynnit. Kahdeksannelta kuulta alkaen kävin neuvolassa joka toinen viikko ja viimeisen kuukauden aikana viikon välein.  Kuutisen viikkoa ennen laskettua aikaa osallistuimme mieheni kanssa oman sairaalani synnytysvalmennukseen. Siellä synnytyksestä kerrottiin yleisellä tasolla. Itse valmennus kesti 1,5 h ja oli luentopohjainen. Neljä viikkoa ennen laskettua aikaa osallistuimme synnytyssairaalan omaan valmennukseen joka olikin sitten kattavampi. Sekin oli luentopohjainen mutta kesti 2h ja sisälsi kierroksen sairaalassa ja saimme nähdä synnytyssaleja. Meitä odottavia pariskuntia oli paikalla noin kolmisenkymmentä ja mahan koon perusteella yli puolella oli LA kesällä.

Itsellä oli onni, että työharjoitteluni päättyi kahdeksan viikkoa ennen laskettua aikaa. Kolmisen viikkoa olin vielä koulun kirjoilla kunnes jäin virallisesti äitiyslomalle. Alkuperäisen lukujärjestyksen mukaan harjoitteluni olisi päättynyt vasta viikkoa ennen laskettua aikaa joten jouduin sumplimaan koulun ja harjoittelupaikan kanssa noita juttuja. Tämä kuitenkin mahdollisti sen, että viimeisten kahden kuukauden aikana pystyin syventymään synnytysasiaan toisella tavalla ja aloin valmistautua siihen. Luin mm. synnytykseen liittyviä kertomuksia netistä ja kirjoista, siivoilin paikkoja, leivoin paljon, nautin kotona olemisesta, pesin pienokaisen vaatteita, mietin tulevaa ja niinhän se aika vaan kului kuin varkain.

Viikolla 37+5 oli viimeinen lääkärineuvola jossa tehtiin samalla synnytystapa-arvio. Ihmettelin, että miksi se tehdään niin myöhäisillä viikoilla mutta niin on kuulemma tapana tehdä. Oma käyntini sisälsi muun muassa yleisten tietojen läpikäynnin, diabetesarvojeni läpikatsomista sekä sisätutkimuksen. Tuossa tutkimuksessa lääkäri tunnusteli kohdunsuuta että kaikki oli kunnossa. Ja hän tunsikin vauvan pään olleen laskeutunut. Sitten oli ultrauksen vuoro. Ensin hän tunnusteli mahan päältä ja kylkiluiden kohdalta. Siltä istumalta hän pystyi sanomaan ettei vauva ole ainakaan nelikiloinen. Ultraus varmisti asian ja painoarvio oli sillä hetkellä 3100-3200g.  Samalla katsottiin vauvan asentoa ja siinäpäs se yllätys sitten tulikin kun lääkäri totesi vauvan olevan istuvassa asennossa eli ns. perätilassa. Tehdessään sisätutkimusta ja tuntiessaan vauvan ”pään” hän olikin tuntenut vauvan pepun. Sikäli hyvässä asennossa vauva oli että jalat sojottivat viistosti ylös eli hän oli ikään kuin linkkuveitsi asennossa. Tämä asento oli kuulemma yksi suotuisimmista perätila synnytysasennoista vauvan kannalta.

Lääkäri kertoi mitä tämä perätila tarkoitti ja suostumuksellani yritti kääntää vauvaa, mutta ei siinä onnistunut koska vauva oli jo laskeutunut. Siinä vaiheessa lääkäri kertoi muutamista synnytysvaihtoehdoista. Hän kysyi omaa halukkuuttani alatiesynnytykseen ja koska olin valmistautunut siihen oli vastaukseni myönteinen. Perätilalapsen voi siis synnyttää myös alakautta. Ensin piti kuitenkin vielä varmistaa oma lantioni tilavuus ja sain ajan magneettikuviin seuraavalle viikolle. Se ratkaisisi kaiken. Toinen vaihtoehto oli sektio jota en oikein halunnut edes ajatella. Leikkaushan on aina riskialttiimpi joten pidin siitä lähtien peukkuja pystyssä että voisin synnyttää alateitse.

 

                                                      - Massukuva Rv 36+4-

Tutkimusarvoja viikolta  36+4:

Paino: 84,4 kg

RR:  115/76 p. 89

HB: 124

Sikiön sydämen syke:  140

Sf-mitta:  34,5cm